Euroopan hallimestaruuskisat Espanjassa
Tänä vuonna IFAA järjesti hallimestaruuskisat Espanjan kauniissa pikkukaupungissa, Segorbessa, noin 60 km:n päässä Valenciasta. Meitä suomalaisia oli siellä melkoinen joukko, ja taisimme olla osanottajamäärältään toisiksi suurin, heti isäntämaan Espanjan jälkeen.
Suomalaisia Espanjan aurinko varmasti houkutteli, kun pitkä talvemme alkoi vasta olla kääntymässä kevättä kohden. On mukavaa katkaista kylmä kausi ja samalla kisata muiden ampujien kanssa.
Toisin kävi. Espanja oli sateinen ja kylmä. Vain yhtenä päivänä oli kohtalainen ilma, muina päivinä satoi, paikoittain jopa lumimyrskysi, ja ilma oli kylmä, muutamia asteita.
Kisojen olosuhteet eivät ainakaan minua juuri miellyttäneet. Halli oli kylmä ja valaistus heikko. Samaten tuloskirjanpito ontui. Tämä korostui palkintojen jaon aikana, kun useat mitalisijat menivät sekaisin. Kuitenkin nostan hattua, että Espanjan nuori liitto ennakkoluulottomasti kisat järjesti. Ei ollut heidän vikansa, että olosuhteet olivat näin poikkeukselliset. Viikkoa aikaisemmin kaupungissa oltiin lähellä hellerajaa.
Vaikka olosuhteet olivat kaikille samat, ainakin itse kärsin heikosta valaistuksesta. Ilmeisesti iän karttuessa hämäränäkö heikkenee. Minun oli erittäin vaikeata linjata pystyakseli, en myöskään kylmyydestä aiheutuneen tärinän vuoksi päässyt normaaliin suoritukseeni: kolme ampumapaitaa päällekkäin, kahdet pitkät lämpöhousut housujen alla, hattu päässä, paksut sukat ja uudet kengänpohjalliset jalassa tekivät Tuulimäen lämpöisessä ja hyvässä valaistuksessa harjoitelleen tuntuman hyvin hataraksi. Ampumisen välillä toppatakki päälle ja hanskat käteen.
Lonkkariampujista Latvian Lapsins oli omaa luokkaansa. Hänen voittoaan ei kukaan uhannut. Vakaata ja ilmeetöntä ampumista kaikki päivät. Muista mitalisijoista kävimme kovan kamppailun, mikä lopulta ratkesi vasta viimeisen päivän puolivälissä. Latvian toinen ampuja Vilisters johti minua aamulla noin 7 pistettä ja Espanjan Jose Luis vain 2 pistettä. Normaalisuorituksella hallittavissa. Mutta, mitäs teet jos kaverit on parempia?
Minun neljättä sijaani lohdutti maajoukkeemme voitto. Olimme melko ylivoimaisia joukkueella Marko Järvenpää (talja), Timo Leskinen (vaisto) sekä minä lonkkarilla.
Perheemme kannalta oli hienoa, että Anneli pystyi pahasta taulupaniikista huolimatta ampumaan koko kisan läpi. On kurja nähdä kun ampumakaveri kärsii. Se laskee myös omaa fiilinkiä. Veteraaniluokan voitto kohtalaisella tuloksella antaa uskoa.
Suomalaisten muista suorituksista nostan muutaman helmen. Ensinnäkin Jouni Isotalon tulokset HB- luokassa ovat historiallisen korkeita. Uusi maailmanennätys monenkymmenen pisteen marginaalilla edelliseen, on häkellyttävä; samaten Suvi Karikon päänavaus naisten HB- luokassa oli hyvä, uusi Suomen ennätys! Marko Järvenpään maksimitulos taljajousella on myös vaikuttava suoritus. Nuoret pärjäsivät kisoissa erinomaisesti. Dianan Jasmin Koiviston kolmen päivän tulos (Cub, tähtäin/ rekurvi) on uusi maailmanennätys. Jyväkorven perheen tulokset olivat jälleen kerran erinomaiset, onnitteluni Helmi, Miika, Laura ja Sami!
Mielestäni me suomalaiset voimme olla ylpeitä suorituksistamme. Toisiksi suurimmalla joukkueella kahmimme paljon mitaleja ja meidät noteerattiin sekä liittona että jousiampujamaana. Huomionarvoista on myös nähdä, että FFAAn kisoissa oli mukana uusia ampujia. On hyvä, että superlisenssi on saatu liittojen välillä aikaiseksi. Tämä on lisännyt molemminpuolista (SJAL – FFAA) kiinnostusta kisoihin. Minusta se jos mikä on voitto jousiammunnalle.
Ensi viikonloppuna Riihimäen superturnaukseen!
Jakke Lehtinen
lonkkariampuja
Lisätietoja kisoista, tuloksista ja valokuvista FFAA:n sivuilta: