Untuvikon seikkailut jatkuivat vielä kuoriutumisen jälkeen ja jatkuvat vielä tänäkin päivänä. Tämän päivän tilanteeseen ei kuitenkaan olisi päästy ilman pieniä kuoppia tiessä ja rikkaruohoja lammessa.
Jousiammunnan aloittamisen jälkeen ei mennyt kauaakaan siihen että kilpailukärpänen puraisi minua. Siitäkin huolimatta että edelleen ammuin seuran lainavarusteilla, nuoleni olivat alkaneet jo pääsääntöisesti osumaan tauluun niin 10m kuin myös 18m matkalta. Robin Hood järjesti 17.02.2013 Suomen maastojousiammunnan 120 nuolen SM-kilpailun, kilpamatkana 20 jaardia. Innokkaana ilmoittauduin mukaan ja seuratoverini kannustivat minua ottamaan rohkeasti haasteen vastaan. Erityisesti Mia oli täpinöissään seurakaverin seurasta kisoihin, olihan tuleva kisa myös hänelle ensimmäinen. Kilpailun odottaminen meni pienessä jännitystäpinöissä ja viimeisellä ampumaharjoituskerrallani ennen kisoja ammuin oman harjoitteluennätykseni: 20 pistettä 5 nuolella, mahdollisen maksimin ollessa 25 pistettä. Tästä innostuneena pamautin yön aikana henkilökohtaiset tavoitteeni taivaisiin, tällä tavalla ampuisin joka kierroksen!
Koitti kisapäivän aamu ja saavuin Tuulimäen hallille hyvissä ajoin. Samassa kun näin väen ja tuolien paljouden, jännitys muuttui entistä suuremmaksi ja perhoset vatsassani alkoivat leikkiä epäsymmetristä piirileikkiä. Kyselin varmasti muiden korvaan tyhmiltäkin vaikuttavia kysymyksiä, mutta siitäkin huolimatta löysin oman tauluni ja aloitin lämmittelyammuntani. Muuta lämmittelyä en kokemattomuuttani ja jännityksestäni johtuen edes tajunnut tehdä (ensimmäinen virheeni/ongelmani!).
Kilpailuampumiseen tultaessa olin jo huomannut toisen ongelmani. Vaikka kuinka tähtäsin omasta mielestäni samaan kohtaan ja, kovasti itselleni vakuuttaen, samalla tekniikalla, eivät nuolet olleet lähelläkään toisiaan. Kaikki olivat tosin huojennuksekseni sanassa taustassa. Tilanteeseen en keksinyt muuta ratkaisua kuin seuraavan sotasuunnitelman: jokaiselle nuolelle oma tähtäyspisteensä, jonka yritin kovasti muistaa jokaisen nuolen kohdalla oikein. Hyvä suunnitelma, toteutus.. no ei niin hyvä.
Kilpailun lopputulos: 163/600 ja parhaan kierroksen tulos 13/25. Eihän se mennyt niin kuin olin suunnitellut yön aikana, mutta ainakaan tulos ei ollut pyöreä nolla. Tästä on suunnan pakko olla ylöspäin. Nuolien eri tähtäyspisteiden takia päätin kilpailun jälkeen myös merkitä nuoleni ja opetella näin tähtäyspisteet jokaiselle. Tilannetta ei tosin auttanut seuran nuolilla ampuminen, joka käytännössä tarkoitti yleispätevien numeroiden käyttämistä merkkaamiseen.
Seuraavana kisana suuntasin kohti Tuulimäkikisaa 3.3.2013. Jännitys oli hieman helpottanut edellisestä kisasta, pikemminkin se muuttui murehtimiseksi. Murehtiminen johtui kilpailutauluni sijainnista aivan hallin seinän vieressä ja kyseinen seinä kaartaa epätasaisesti sisäänpäin. Jälkeenpäin miettien juuri tämä oli todennäköisesti se keskittymiskykyäni syönyt tekijä, sillä kilpailuni ei mennyt vieläkään niin kuin olin sen edellisenä yönä mieleeni kuvittelut. Välillä keskittymiskykyni oli huipussaan, toisina hetkinä aivan totaalisen kateissaan (kolmas virhe).
Kilpailun lopputulos 162/600. Ainakin tulostaso pysyi samana kilpailusta toiseen vaikka maalitaulu vaihtuikin. Mahtui kisaan kuitenkin 3 täysosumaa, jotka olivatkin mielessäni kisan ikimuistoisimmat hetket. Tuskin Anne ja Mia unohtavat hetkeen tuuletuksiani näiden osumien jälkeen. Jälleen kisan jälkeen tuntui kuin olisin päässyt ampumisen makuun vasta viimeisin kierroksien aikana, taidan olla hieman hidas heräämään siihen että kilpailu on jo käynnissä. Keskittymisessäni on myös paljon kehittämisen varaa, enkä saisi antaa ulkoisien puitteiden vaikuttaa ammuntaani.
Paljon hyviä havaintoja ja päätöksiä, enää sanoista tekoihin. Kolmen kardinaalivirheen jälkeen ei varmastikaan voi enää lisää tulla (vai voiko?). Ennen hyvien tekojen toteutumista ja ampujana parantumista edessä oli kuitenkin Riihimäki ja (toivottavasti) urani huonoiten ja eniten penkin alle menneet kilpailut. Palailen noihin tunnelmiin hieman myöhempänä ja pidän kotilampeni maineen omassa ja muiden mielessä vielä puhtoisena.
-Untuvikko-