Muistan ensimmäisen käyntini seuramme maastoradalla Oittaalla. Oli kevät 2007 ja puheenjohtajamme luvalla minulle oli kerrottu, miten sinne löytää. Oli niin salaista, että vain harvoille ja valituille tarkka sijainti kerrottiin. Kun lumen seasta näin ensimmäisen 3D- eläimen, tunsin kuinka minua jännitti. Metsästysvietti taisi herätä…
Nyt kuutisen vuotta myöhemmin on ilo nähdä kuinka ratamme on kehittynyt ja kehittymässä. Vuosien aikana olemme järjestäneet lukuisia kisoja, tosin niistä legendaarisin, Kaatajakisa, on järjestetty jo paljon ennen oman harrastukseni alkamista.
Mielestäni ratamme nykyisen kehittymisen kannalta keskeisin vaikuttaja on ollut Säilän Tapani. Kun hän tutustui minuun, hän Pelkosen Anteron kanssa teki 14 rastin radan vanhoihin pakkoihin, mitä metsästä löytyi. Vanhat herrat kunnostivat pakkoja ja tekivät uusia, ”jotta Anneli ja Jakke pääsis treenaamaan”. Lonkkariampujina he myöskin ymmärsivät, että hehtaaripyssymme edellyttävät riittävän suuria taustoja. He kokeilivat erilaisia ja vieläkin radaltamme löytyy isoja ja hierman repaleisia taustalevyjä. Kyllä ne edelleen pysäyttävät!
Parin vuoden kuluttua päätimme laajentaa ratamme täysmittaiseksi. Jälleen Tapani ja Antero tekivät urakan, kun he miettivät ja toteuttivat ns. ”Horror”- puolen. Eli takametsästä he löysivät erittäin haastavat pätkät. Kaksi yli seitsemänkymppistä herraa tekivät nuoremmille rataa… Tämä Horror- puoli radastamme oli vuonna 2010 Annelin ja minun pääasiallinen treenipaikka: vaikeita mäkiä, pitkiä matkoja, hikeä ja hyttysiä, kymmeniätuhansia laukauksia. Harjoittelimme Dahnin MM- kisoihin.
Vuosien aikana myös seuramme ”Sjal- ampujat” ovat järjestäneet hienoja kisoja. Näistä ehkäpä mieleenpainuvin oli vuonna 2010 järjestetty SM- maastokisa, missä ensimmäisenä kilpailupäivänä ammuttiin maastoradalla ja seuraavana Tapiolan keskustassa. Tämä voimanponnistus onnistui erinomaisesti: sekä jousiammunta sekä seuramme sai melkoisesti huomiota –ja varmaankin myös uusia jäseniä.
Seuramme metsästystiimi, BHT (Bow Hunting Team), on hallinnoinut rataamme vuosikymmeniä. Tiimi on ansiokkaasti ylläpitänyt 3D- rataa, jota varioidaan vuosittain. He myös ovat huolehtineet leiristämme, joka kätkeytyy hienosti metsikön suojassa. Ulkopuolinen löytää sen vain sattumalta. Leirinuotiolla on mukava pysähtyä huilaamaan ja paistamaan makkaroita ja keittämään kahvia. Yleensä aina siellä myös tapaa muita ampujia.
Leirin vieressä on harjoittelurata. Siinä on pakkoja eri matkoille, joten harjoittelusta saa täyspainoisen melko vähällä kävelyllä. Onkin hyvä, että varsinainen harjoittelu kohdistetaan näihin pakkoihin, silloin ratamme säilyvät pitempään. Yleensä ampujat lämmittelevät ja harjoittelevat tällä radalla, minkä jälkeen sitten varsinainen kierros omien mieltymysten mukaan.
Viime viikolla kokoonnuimme talkooporukalla kunnostamaan ratojamme talven jäljiltä. 3D- rata alkaa olla kunnossa, Field- rata on jo melko hyvä, vaikka kaikkiin paikkoihin ei lumen takia vielä päästy. Talkoiden yhteydessä keskusteltiin ”Maastotiimin” perustamisesta. Idea hyväksyttiin ja seuramme hallituskin on näyttänyt asialle vihreää valoa. Tiimin ideana on koordinoida kaikkia alueen ratoja. Yhdistämme näin voimamme BHT:n, FFAA:n ja Sjallin ratojen hoitamisessa. Tiimin jäseniksi valittin Heikki Auralinna sheriffiksi (BHT), Anneli Lehtinen (FFAA), Hannu Kari (Sjal) sekä Jukka Karvonen (Hood) jäseniksi. Tämä porukka huolehtii siitä, että ratamme suunnitellaan toimiviksi, ja mikä tärkeintä, turvallisiksi. Varsinaisesta kunnostuksesta tiimin jäsenet on vapautettu. Kukin ryhmistä edelleen on itse vastuussa siitä, että ratojen kunnostus vastaa suunnitelmia.
Olemme myöskin keskustelleet ratamme nimeämisestä uudelleen. Useat vieroksuvat ”Ryssänniittyä” ja ”Oittaa” tuntuu löysältä. Anneli on ehdottanut nimeksi Sherwoodia, mikä sopisikin hyvin seuramme nimen ansiosta. Kaikki tietävät, että Robin Hood on ollut oikea henkilö joka taisteli vääryyttä vastaan iloisessa Sherwoodin metsässä. Miksipä ei?
Itse tavallisena riviampujana toivotan kaikki seuramme jäsenet mukaan radallemme. Varusteet ilmojen mukaan, hyvät kengät ovat välttämättömät. Lähiaikoina maastotiimimme laittaa leiripaikan ilmoitustaululle joitakin tärkeitä ohjeita sekä karttoja. Vaikka maalaisjärjellä pärjää pitkälle, ohjeiden noudattaminen on erittäin tärkeätä. On myös syytä muistaa, että metsässä emme ole yksin. Radalla saattaa olla ulkopuolisia, esimerkiksi marjastajia. Missä tahansa he kulkevat, me ampujat väistämme.
Uusille ampujille annan neuvoksi, että rohkeasti mukaan. Lyöttäydy seuraan ja tulet huomaamaan, että jengi on yhtä mukavaa kuin Tuulimäessä!
Lonkkariterveisin,
Jakke Lehtinen