Euroopan mestaruuskilpailut Unkarissa 8.-13.7.2013
IFAA:n alaiset Euroopan mestaruuskilpailut järjestettiin tänä kesänä Sopronissa, Unkarissa. Kisat olivat erinomaisesti järjestetyt ja ilmakin suosi kilpailijoita. Lämpötila oli hellerajalla ja metsikkö tarjosi suojan auringolta. Maasto oli helppokulkuista ja nuolirikoilta vältyttiin. Radat olivat keskivaikeita, maksimissaan noin 20 astetta jyrkkiä. Turvallisuudesta oli myös huolehdittu hyvin, polkuja leikkaavia ampumalinjoja en havainnut. Myös tulospalvelu ja muukin järjestely oli tehokasta. Ampujat saivat siis nauttia kisasta koko sydämen kyllyydestä.
Lonkkariluokassa oli 38 osallistujaa, suurelta osalta tunnettuja mestareita eri maista: Englannista, Saksasta, Itävallasta, Virosta, Venäjältä, Skotlannista… Maailman ei- eurooppalaisia huippujakin osallistui kilpailun ulkopuolisina. Oli tiedossa kovatasoinen kilpailu.
Maanantaina ammuttiin Field. Se lähti minulta hieman nihkeästi liikkeelle, mutta asteittain aloin päästä vireeseen. Lopputuloksena hyvät pisteet 362, millä sain melko tuntuvan johdon seuraaville päiville.
Tiistaina oli vuorossa Hunter, ja ammuin nyt kuumassa ryhmässä itävaltalaisen Haroldin, saksalaisen Martinin sekä englantilaisen Paulin kanssa. Heti alusta lähtien oli selvää, että Paul oli kovassa vedossa ja hän lähtikin karkuteille heti alusta lähtien. Pistin niin paljon kampoihin kuin pystyin ja kirin hänen parinkymmenen pisteen etumatkansa kymmeneen pisteeseen päivän lopussa. Tiistain jälkeen eromme oli edukseni noin 20 pistettä.
Keskiviikon Eläinkierros oli kisan dramaattisin. Epäonnistuin jälleen kerran alussa ja missasin kaksi pitkän matkan rastia, mistä seurauksena Paul taisi jo mennä kokonaiskilpailussa johtoon. Ei mitään tehtävissä. Tästä lähtien ammuimme suunnilleen tasatahtia osuen yleensä ensimmäisellä nuolella. Ero ei kaventunut. Kunnes: puolivälissä Paul missasi kaksi rastia peräkkäin ja minä taisin ampua maksimit. Olimme tasoissa, molemmilla 220 pistettä. Tästä eteenpäin ammuin melko varmasti, kun taas Paul haparoi. Lopulta onnistuin voittamaan päivän lähes 30 pisteen marginaalilla. Valtava helpotus! Nyt alkoi näyttää hyvältä.
Torstain Field meni suunnilleen käsikirjoituksen mukaan: Paul johtoon alussa, kunnes vanhan koneet alkoivat käydä. Puolivälistä eteenpäin osuin lähes jokaisella nuolella ja tuloksena uusi Euroopan ennätys 370 pistettä ja turvallisen tuntuinen johtoasema.
Kun perjantain kisa alkoi, tiesin että normaalisuorituksella pidän otteen itselläni. Ensimmäiset rastit olivat helppoja, joten sain purettua alkujännityksen näihin. Muutaman epävarman suorituksen jälkeen aloin taas päästä vireeseen, eikä Paul onnistunut tekemään irtiottoa. Jossakin välissä tajusin, että mahdollisuudet huipputulokseen olivat olemassa. Rutistin kaiken irti itsestäni. Lopputuloksena hirmuinen 391 pistettä! Euroopan mestaruus oli voitettu ja maailmanennätys syntynyt.
Kun sitten kisan jälkeen täytin ennätyslomakkeen, minulle tultiin kertomaan, että radalla oli ollut kaksi liian isoa taulua, minkä johdosta tulokseni ei kelpaa ennätykseksi. Nostin tietenkin metelin. Usean vuoden työ valuu hukkaan järjestelijöiden mokailujen takia. Tästä seurasi, että kilpailun jury kokoontui pohtimaan asiaa ja erilaisten vaiheiden jälkeen he ilmoittivat minulle, että voin mennä ampumaan nuo kaksi rastia uudelleen, oikeisiin tauluihin. Tämä tarkoitti sitä, että hyväksyin sen, että kisan aikana ampumastani tuloksesta vähennettiin alun perin rasteilla ampumani pisteet (23 pistettä), mutta vastaavasti hyväkseni lasketaan uusinta-ammunnassa saamani. Hyväksyin tämän, koska se ei uhannut kokonaiskilpailun voittoani. Sekundantti ja Martin mukaan kirjuriksi, jeepillä takaisin radalle ja taas ampumaan. En enää ollut kisatunnelmissa, mistä seurasi, etten oikein onnistunut, mutta sain kuitenkin yhteensä 12 pistettä kasaan, mikä vielä ylitti vanhat ennätykset.
Jälkeenpäin katsottuna juryn päätös oli oikea. Ehkä voisi spekuloida sillä, että olisiko minun kisatulokseni täytynyt pitää, mutta en sitä sen kummemmin murehdi. Kuitenkin näyttää hieman hassulta, että Paulin pisteet ylittivät omani ja hän siis ”voitti” minut lauantaina. Todellisuudessa myös hänen tuloksensa ylitti maailmanennätyksen, mutta tämä on ammuttu väärään tauluun eikä ole ennätyskelpoinen. Jonkinlaista sekoilua, mutta urheilullisesti oikein ratkaistu.
Hoodilaisista oli mukana myös Laura Saarhelo, joka voitti oman pienen luokkansa, sekä seuramme Grand Old Man, Matti 73 v. Hän jaksoi kiertää kaikki viisi päivää nämä melko raskaat radat ja oli kyllä kisatulokseensa tyytyväinen.
Muista suomalaisista tuloksista mainittakoon Jouni isotalon hieno voitto HB- luokassa, Meriahon veljesten, Markun ja Jaakon kulta ja hopea sekä Jonnan pronssi. Mutta myös muutkin suomalaiset menestyivät hyvin. Tulokset löytyvät sekä FFAA:n että IFAA:n sivuilta.
Kokonaisuutena erinomaiset kisat ja nappiin onnistuneet järjestelyt. Inhimilliset mokat hoidettiin tyylikkäästi, joten iloisin mielin kotiin.
Jakke Lehtinen
Euroopan mestari 2013,
AMLB