Laskemani mukaan 16 vanhaa 70-80 -luvun Robbaria ilmestyi vanhan puheenjohtajamme Tapani Säilän masinoimaan tapaamiseen. -Monilla meistä oli viimenäkemästä aikaa hyvinkin lähes 40 vuotta mutta jokaisen tunnistin, kun oikein kaivelin mukauttavien aivokerrosten alta. Erityisesti arvoa annan ikinuorelle Aarne Nuortilalle, joka yli 90-vuoden iästään huolimatta kunnioitti tilaisuutta. Aarnella oli edelleen se sama velmu pilke silmäkulmassa, kuin silloin noin 40 vuotta sitten!

Kokoontumispaikaksi oli valikoitu Keppanakellari, joka oli nimestään huolimatta ihan muuta, kuin karvahattuporukan kantapaikka! -Herkullinen tuokio seurustellen ja siitä sitten yläkertaan katsomaan Robbarien syysleirin tekniikka- ja muita videoita urheiluopistolla, joka muistaakseni oli Eerikkilässä sillä kerralla 1982. -Oltiin me hyviä, jos silloin! 🙂 -Tuolloin luotiin hyvinkin sitä perustaa, joka luotsasi seuraa tähän päivään; nykyisyyttään ei voi ymmärtää tuntematta menneisyyttään, sanotaan. Ehkä näkyvin saavutuksemme oli se vuosia kestävä taistelu asiallisen harjoittelupaikan saamiseksi; kiitos Tapanin ja sen aikaisen johtokunnan; nykyään voidaan harjoitella Tuulimäen kalliosuojassa, joka on osaltaan mahdollistanut seuran kasvun nykyisen kaltaiseksi.

Pidimme hetken hiljaisuuden edesmenneiden Hoodilaisten muistolle; Siqurd Ahlberg, Börje Helsström ja Veijo Sarvi. Vaan elämä jatkuu ja Hoodilaiset ovat kasvaneet näistä juurista Suomen suurimmaksi seuraksi; kaukana ovat ne ajat jolloin teimme sitä ”pioneerityötä” ja kaivoimme aaltopahvitaustoja Kauklahden ja muiden koulujen jumppasalien syövereitä, jotta pääsimme ampumaan parikymmenhenkisellä porukalla kahdessa vuorossa pariksi tunniksi.

Tuosta tilaisuudesta erkanimme Antero Pelkosen kesäresidenssiin Someron suuntaan. Kahvittelun jälkeen odotti sokeri pohjalla, eli Anteron itse rakentama perinnevarsijousi, jolla otimme mittaa toisistamme. Kirjoittajan oli taivuttava kakkosijalle 80-luvun treenikaverin ja silloisen ex-huippuvaistoampuja Jarmo Hillin edessä. Haikein mielin ja muisteloin poistuimme taas kukin kotikonnuillemme, jotkut jopa satojen kilometrien päästä saapuneet, vaan näinhän se ystävyys ja arvostus mitataan. Sen verran kuittailimme, että tuskin tapaaminen jäisi ainutlaatuiseksi; aika näyttää.

Vanhojen Hoodilaisten psta Tapani Säilä & Jari Johansson